Poropeukalon Minna kirjoittaa näin: - 15.10. kuulumisia
astutuksen jälkeen Leesia muuttui heti rauhalliseksi mammakoiraksi. Niinhän se muutti käytöstään myös edellisen pentueen kohdalla. Ei enää mitään revityksiä ja riukkumiskirmailuja Vilkan kanssa. Varsinaisestihan pentumaha ei vielä näy, mutta kädellä siliteltäessä tuntee vatsan mallin jo  muuttuneen. Eiköhän siellä ole pentuja tulossa ( :

Oh my sentäs! :D:D:D Tarvii varmaan käydä rouvakoiraa moikkaamassa sitten kun on aika käsillä. Tahtoo nähdä onks hää Iso vai Valas.

No mutta kuitenkin. Kävimme eilen tekemässä Hilkan kanssa jäljet Sinikalle ja Putille. Tänään sitten reippahan aamulenkin jälkeen mentiin mettään ajamaan jäljet. Puti aloitti, jäljellä oli ikää ~17h, pituutta ihan ok verran, yksi kulma. Maasto oikee vitikko ja lunta maassa, ei helpoin pohja siis. Mutta kas kummaa, kun Puti sukkeloi jäljen oikeestaan erittäin jälkitarkasti paria pikkupikku pistoa lukuunottamatta. Kulmiin tullaan jatkossa yhessä, jotta ei mene vain pikanuuhkaisulla läpijuoksuksi. No ei me juostu, jarrutin kunnolla, oli pakkokin, koska muuten jälellä ois puhkonut silmänsä, jos ei ois yhtään ehtinyt väistellä oksia. Kaadon Puti NUOLI (!!!) ja peitteli turpeeseen. Oli kiinnostunut. Palkka-nallekaan ei kelvannut.

Sinikallakin meni oma jälkensä kivasti, jälki oli pitempi kuin Putin ja kahdella kulmalla, ikää tälläkin sen seittemäntoista tuntia. Kyllä noita tarakkaneniä on kiva seurata mettässä. Ekalla kulmalla oli kiva kattoo, kuinka Sinikka selvitti jäljen oikean suunnan. Nuuhkaus tuonne, toinen tuonne ja sitten osuttiin oikeaan suuntaan. Viimeisellä osuudella jokunen kreppi ennen sorkkaa Sinikka nosti nenän pystyyn, selkeesti haistoi sorkan jo hyvän matkan päästä ja luovi löytönsä luokse näppärästi. Sorkka kaadolta suuhun ja menoksi!

Jos vielä muutaman kerran pääsis mettään, ei siis vielä tartteis tulla paljoa lunta.