Sunnuntai-aamuna otin Putin kantoon ja suuntasimme Olkijoelle. Mukana oli myös viisi Mäkiharjun tolleria. Yllärinä aloitimme laukauksiensietotestillä, Mikko oli saapunut haulikoineen ampumaan meille, kivaa! :) Puti meni läpi tämän osalta, kuten kaikki muutkin, parhautta!

Puti pääsi hommiin viimeisellä jäljellä. Jälki oli lyhkänen ja kaareva, lähtömakauksen ja kaadon välillä ei ollut tapahtumia. Ja voi pojat, en ois uskonut että meitin höppänä Puttimies vois olla niin pätevä! Sehän meni melkein kuin juna, itseasiassa vauhtikin oli samaa luokkaa. Se Joka Hengittää Niskaan köhisi korvaan, että pieniä askelia, pieniä askelia, kantapäät kenttään...!!! Tahti oli turhan luja, tunsihan tuon, veti se täydellä kaasulla. Opettelemme siis himmaamaan vauhtia. Mutta noin muuten, mainiota! Tuon mun kinttuni kanssa ehti tulla paniikki siinä kohtaa, kun oli kaatunut puu jäljellä, siitähän piti hypätä yli, ja niin tehtiin, eikä ees menty nurin :D Itte olin narunnokassa nyt, kuin myös jatkossa ;)

Päpspinkila työvehkeissä

 

Just ennen laukauksiensietotestiä, kuvat E.J-P

 

Tässä myö könköilemme ( juu, tuki polvessa) lähtömakaukselle, merkitty vihrein krepein. Puti on jo hajulla. Kuva Kirsi L.

 

Tää viikko noin  muuten on ollut taas yhtä lentämistä, eikä tahti varmaan hiljene. Normikuvioiden lisäksi oli mm. Iinan tanssitunti keskiviikkona Työväentalolla ja torstaina kävimmä kattelemassa heppajuttuja Siikajoella. Ensi viikolla toivottavasti uusiksi, jos irtoaa. Oi, ihan iski polte ( taas) päästä ratsastamaan, mutten mää vielä tällä polvella, ensinkään ei pystyis ponnamaan selkään.

Vieläkin on huusholli vaiheessa, mut enää en edes tän viimeistelyä odota, ennen kuin siskon porukan talo on valmis ja mallillaan. Ei ois montaa päivää...